SAVONLINNAN PIHLAJAVEDELLÄ LOKAKUU 2010

Viikonloppu 23 - 24 pv.

Lauantaiksi säätiedotus lupailee rumaa keliä, kovaa puuskittaista tuulta ja lumikuuroja, joten matalapaineen vallitessa kalantuloon edellytykset eivät ehkä ole parhaat. Kuitenkin lähdemme Esko Kontisen kanssa aamuhämärissä vetämään itäiselle Pihlajavedelle, Pataselän monesti hyvien saaliiden vesialueeseen.

Tuuli on todella navakka ja ajamme selän eteläpään saarien suojiin laskemaan raksejamme. Pilviselle kelille arvuuttelemme hiukan hailakampia sävyjä, sinipunaista Salsahuppua arvelemme kuuden asteen veteen mahdollisesti ottavaksikin.
Värejä pannaan kuitenkin useita kromipäistä syksyn mattasävyihin.

Lämpötila on nollan kieppeillä ja tuulenpuuskissa arvelemme nopeuden yltävän jonnekin 20. metriin sekunnissa. Autopilotilla ei kannata edes kokeilla kuin myötäiseen. Muikkuparvia tavataan harvakseen, mutta varmaa arviota ei saada onko kala jo siirtynyt matalikoille kutemaan. Sieltä löytyisivät mahdollisesti myös taimenet.

Kellon raahautuessa iltapäivän puolelle suojaisia saaria etsiessämme Muurassaarten katveesta takilassa 12 metrissä vihdoin vapa alkaa jytkyä, ja tilanne sähköistyy, reilun kokoinen kala alkaa jumputtaa ja pääsemme vihdoin kalan väsytykseen. Nätisti kala kuitenkin saadaan haavittua ja kaunis loppusyksyn taimen saa mielemme lämpenemään jäätävässä tuulessa.
Loppupäivänä ei sitten muuta kalatapahtumaa kuulukaan, joten hämärissä rantaudumme Tuunaansaaren laituriin kovan päivän illassa.

Sunnuntaiaamuna lähdemme taas koittamaan kalastusta samoille alueille. Tuuli on yön aikana hiipunut, ja keli on hiukan sateisen kähärä. Matalapaine jyllää vielä kuten koko syksyn ajan. Surffailemme pitkin selkää muikkuparvia etsiskellen, mutta kala on todella huonolla ja varovaisella syönnillä, emmekä koko päivänä saa tuntumaa kaloihin kuin muutamien salakkaan puraistujen hammastusten muodossa.